Tunnen olevani hyödytön ja aikaansaamaton, vaikka olen tänään kokeesta päästyäni siivonnut huoneeni, imuroinut, käynyt ostamassa ensi jaksoa varten uusia koulukirjoja (sinne meni taas ihan mukavasti rahnaa) ja ollut muutenkin koko ajan menossa. Koeviikko masennusta pahimmillaan, I suppose.

Kuuntelen musiikkia vähän liian lujalla, mutta ei sillä väliä. Tutkimuksen mukaan joka neljännellä saksalaisella nuorella on kuulovaurioita, joten onneksi ei eletä Saksassa. Vaan koska maailma kuitenkin on globalisoitumassa hurjaa vauhtia, niin ei siitäkään taida olla sen enempää apua... :/ Vaan ei mietitä liikaa, päätä alkaa särkeä kun vaivaan sitä liian saksan kieliopin pänttäämisen jälkeen. Kieviikot eivät todellakaan ole hyvästä, onneksi sekin kauhistus lähenee loppuaan!

Etsin itseäni eilen pimeässä ja hukkasin vain lisää tavaroita. Ei hyvä. Vaan minkä sille voi, että ei osaa siivota huonettaan silloin kun se on vähän epäsiisti, vaan pitää jättää kaikki siihen pisteeseen, että huone näyttää räjähtäneeltä. Kompuroin pimeässä vaatteiden, kirjojen ynnä muiden tavaroiden seassa hapuillen jaloilla ja käsillä toivoen, että pääen hengissä sähköjohdon luokse. Kuka neropatti keksi, että kattolampun piti sanoa työsopimuksensa juuri eilen illalla irti, kun olin ottanut lukulampun johdon irti seinästä sähköä säästääkseni ja sitten yhtäkkiä totesin, että en saa valoja huoneeseeni. Paniikki - ei muuta kuin ristiretkelle sotkuisen huoneen poikki. Ensi kerralla otan taskulampun valmiiksi oven viereen.

Ajattelin lähteä lenkille, mutta pakerran mieluumin tietokoneen ääressä. Outoa - kyllä; epänormaalia - kyllä; tyhmää - kyllä; ikävystyttävää - kyllä.

Tänään leikin masentunutta, huomenna aion olla parempi ihminen.