En ikinä olisi uskonut, että jonain päivänä unohdan periaatteeni, joka sanoo että pysyn tuntemattomana, en laita kuvia nettiin enkä kerro vieraille muuta ihmisille kuin sen, mitä he näkevät. Aivan kuten J-Lo laulaa Jenny from the block - kappaleessaan: "What you get is what you see"

Mutta kuten lupaukset on tehty rikottaviksi, on myös periaatteet tehty unohdettaviksi. Ja niin katosi yksi periatteestani - se ainoa joka on tuntunut sellaiselta, joka ei ihan heti unohdu...

Ensimmäinen askel periaatteen tuhoamiseen johtavalla turmion polulla oli minän luominen nettiin. Nettiblogin luominen nettiin ei ehkä ollut se eniten odotettavissa ollut teko, jolla kapinoin periaatettani vastaan, mutta tässä sitä ollaan - tekemässä blogia, ja edessä kysymys "Minkä haluan tunnuksekseni, nimeksi jolla minut tunnetaan jatkossa?". Mielessä lentää monia nimiehdotuksia, ja rustasin niistä joitakin paperille. Mikään ei tuntunut sopivalta. En halunnut valita nimeä, joka olisi sellainen että sen unohtaa heti ensikättelyssä. En myöskään halunnut olla liian monimutkainen, koska monimutkaisuus on usein liian monimutkaista, kuten eräs ystävä totesi kerran.

Lopulta repäisin Hilden eräästä kirjasta, jota olen lukenut viime aikoina. Kuulostaa hyvältä.

Loppujen lopuksi, sehän on vain nimi. Ei mikään maailman loppu, jos en enää kohta tunne itseäni sinuiksi nimen kanssa, sittenpähän deletoidaan blogi ja aloitetaan alusta, jos olen jäänyt tähän vuodattamiseen koukkuun. Who knows, nyt en kuitenkaan sano muuta kuin sen, että let's stay fresh until it's too late! :)